Talovaunusta toimisto
Sanoista tekoihin
Vuosi sitten tein ison päätöksen ja lähdin toteuttamaan pitkäaikaista unelmaani – halusin siirtää suunnittelutoimistoni omaan pihapiiriimme. Löysin sattumien kautta Tallinnalaisen yrityksen, joka valmistaa talovaunuja. Kävin ensin katsomassa yrityksen valmistamia talovaunuja täällä koto Suomessa ja vaikutelma sekä suositukset olivat hyviä. Joten tuumasta toimeen ja nokka kohti Tallinnaa!
Suunnittelin pohjaratkaisun itse, määrääviä tekijöitä olivat ainoastaan äärimitat joita ei saanut ylittää. Siltä pohjalta yritys alkoi valmistaa uutta sisustusstudiota minulle. Kävin pari kertaa Tallinnassa, joista jälkimmäinen oli mieleenpainuvin.
Olin siihen mennessä maksanut talovaunusta 2/3 osaa ja menin valitsemaan pintamateriaaleja talotehtaalle. Olimme sopineet Aivon (myyjän) kanssa treffit klo 11 kyseisenä päivänä. Kuinka ollakaan, Aivoa ei näkynyt. Paikalla oli kyllä työmiehiä hommissaan ja kysyin heiltä, että ”Tere, onko Aivo paikalla?”. ”Aivo?? Ei meillä ole Aivo. Meillä on Raivo!”. Johon minä, että ”Ei Raivo, vaan Aivo!”. Vuoropuhelu jatkui ”Ei, meillä on Raivo! Ei me tunneta Aivo.” Ja samalla eteeni talutettiin parrakas kirvesmies hallin toisesta päästä. Siinä vaiheessa veri pakeni aivoistani ja näin silmissäni miten Mellilän tyttöä on vedetty höplästä ja Aivo istuu rahatukko kädessään Ibizalla rantahietikolla nauttien Pinacoladaa!! Tajusin kuitenkin katsella ympärilleni ja huomasin talovaunun, joka muistutti suunnittelemaani rakennusta. Kysyin ”Meneekö talovaunu Suomeen, Jyväskylään?”. Johon sain vastauksen – ”Ei mene, se menee Muurameen.” Loppu hyvin, kaikki hyvin!
Tontti kuntoon ja talovaunu pihaan
Talovaunu vaati normaalin rakennusluvan. Perustuksena toimii kevyt sorapeti. Suunnittelin omaan rakennukseeni studiotilan lisäksi wc:n, yhden lisähuoneen sekä varmuuden vuoksi keittiövarauksen. Koska tontillamme on vesiliittymä, rakennus liitettiin siihen. Talovaunuun olisi saanut myös kuivakäymälän. Joten melko kevyellä pohjien teolla päästiin etenemään. Osaavat tekijät löytyivät omasta lähipiiristä ja homma luisti ilman suurempia kommervinkkejä.
Suurimmat sydämentykytykset koettiin päivänä, jolloin talovaunu saapui kilometrin päähän tontistamme odottamaan siirtoa lopulliselle paikalleen. Siirto tapahtui kuormaajan avulla ja ilman loistavaa kuskia tämä vaihe olisi voinut jäädä toteuttamatta! Sen verran haasteellinen ja tarkka homma se nimittäin oli…
Vaikka olenkin työskennellyt jo muutaman kuukauden uusissa valoisissa tiloissa, terassi- ja pihahommat odottelevat lumien sulamista. Ja niin odottelen minäkin!
