Revanssi vai karkumatka?

Sitä olisi voinut kysyä, kun suuntasimme perjantai-iltana työviikon jälkeen autonnokan kohti Mellilän kunnantaloa. Se on paikka jossa olen viettänyt vapaa-aikaani viimeaikoina mieheni Teemun kanssa. Hieman pohjustusta tarinalle, joka sai alkunsa kesällä 2014… Kotikuntani Mellilä lakkasi olemasta viitisen vuotta sitten, kun se liitettiin Loimaan kaupunkiin. Samalla kunnantalo tyhjennettiin ja se jäi odottamaan uutta elämää muutamaksi vuodeksi, kunnes ostimme paikan äitini ja veljeni kanssa. Ostos ei käsittänyt pelkkää kunnantaloa, kaupan päälle tuli vielä rivitalo sekä vanha terveystalo. Tämä siksi, että lämmitysjärjestelmä on näissä kiinteistöissä yhteinen. Joten suunnittelua ja kunnostettavaa tässä retropaikassa riittää pitkäksi aikaa!

Mitä kunnantalolle tapahtuu?

Moni varmasti ajatteli kiinteistökaupasta kuultuaan, että mitä ihmettä me noilla rakennuksilla oikein aiomme  tehdä! Kunnantalosta tulee juhlatila ympärivuotiseen käyttöön. 1969 valmistunut rakennus saa uudet pintamateriaalit sekä valaistuksen, tekniikkaa uusitaan myös paljon. Kaikki tehdään kuitenkin rakennuksen aikakautta kunnioittaen. Rivitaloa tullaan myös kunnostamaan pikku hiljaa, kuten terveystaloakin.

Käytännössä tämä projekti on edennyt perheemme osalta niin, että minä olen suunnitellut, hoitanut paperitöitä ja yhteyksiä viranomaisiin, mieheni harteille on jäänyt remonttireiskan rooli, veljeni hoitaa talonmiehen roolia ja äitini vastaa muonituksesta monen muun tehtävän ohella. Viime viikonloppua oltiin kuitenkin viettämässä mieheni kanssa kahdestaan kunnantalon alakerrassa. Päivä alkoi reippaalla tahdilla, aamupalan jälkeen pidettiin lounastauko ja sitten takaisin sorvin ääreen! Äitini kävi kyllä tuomassa meille evästä välillä, kun ei maltettu jättää töitä kesken (pizzaa, pullaa, suklaata, salmiakkia ja virvoitusjuomia) – oi joi, hyvä palvelu! Pensselit huusivat hoosiannaa ja telat viuhuivat aamusta myöhään iltaan. Jotta vire pysyi päällä, nostatettiin tunnelmaa JYPpiä kannustaen – loppuillasta stereoista kuului kylläkin Martti Servon ”Mikä on kun ei taidot riitä?”! Tuloksena aherruksen päätteeksi oli valmiit seinäpinnat alakertaan, puhtaat lattiat laatoittajalle ja kosteuseristeet vessoihin.

Maistiaisia sisustuksesta

Alla pari kuvaa kunnantalon alakerran värimaailmasta. Yleisten tilojen lattiaan on tulossa harmaa laatta, yleisväri seinissä on valkoinen ja sitä on täydennetty punatiilestä otetulla sävyllä. Alakerrassa on ison yksiön kokoinen holvi, jonka oven väri säilyy vihreänä – väri komppaa Mellilän vaakunan väriä.  Lisäksi värimaailmaan yhdistyy ripaus mustaa ja kankaiden kautta myös vähän kuvioita – niistä myöhemmin lisää… Eli lopputuloksessa tulee olemaan jotain uutta, jotain vanhaa ja jotain lainattuakin!